Ei pöllömpää...

Ensinnäkin, en yhtään tykkää kaaritaskuista, kun niitä on joka paikka pullollaan. Ja niin on muuten pöllökuosejakin. Eli teinpä sitten pöllöbodyn ja kaaritaskuhousut... Tuo pöllökangas on oikeasti aika kivaa, nuo pöllöt näyttävät vähän samalta kuin ne yksilöt, joita lapsena piirtelin. Ne olivat "pölleröitä" nimeltään. Ja itse asiassa huuhkajia...

Mutta siis asiaan. Kankaat on Kangaspeikosta, bodyn kaava kopioitu me&i bodysta ja housujen kaava Ottobrestä 1/2012 "Little rabbit", taskut piirtelin itse. Mietin jonkin aikaa, kehtaanko blogata näitä ollenkaan. Näitä nimittäin kuvaa hyvin sanonta, että "hätäilemällä ei tule kuin k***päisiä kakaroita" :D Ajattelin sitten, että olkoon muille vaikka varoittavana esimerkkinä.

 Alunperin oli tarkoitus, että bodyn resorit voisi kääntää. No, minäpä ajatuksissani ompelin ne niin, että sauma jää näkyviin ja saumuroin keltaisen resorin vielä mustalla langalla. Sitten kun laitoin neppejä, olin niin innoissani uusista neppipihdeistäni, että ne menivät vähän mihin sattuu. Kukas niiden paikkoja nyt merkkaisi tai mittaisi..? En muuten ymmärrä, miten olen tähän asti viitsinyt hakata neppejä käsin! Nuo pihdit on i-h-a-n-a-t! Omani on Royal-tuotteesta ostettu.

Ja sitten ne housut. Tein kaaritaskut puhtaasta mielenkiinnosta. Parantamisen varaa jäi kyllä, ovat vähän ruttuiset. Ja ovathan ne nyt sitten yhdistävä tekijä tuohon bodyyn. Nurjaa puolta ei kannata mennä katsomaan lainkaan, sen verran kaksoisneula teki kiusaa minulle taas... Vyötärökuminauha jäi ehkä vähän liian pitkäksi, sitä joudun varmaan lyhentämään tai sitten lihottamaan lasta.

Peitetikkikoneesta haaveilen aina kun teen näitä kohtia. Vaikka ihan siistiä jälkeä tuolla vanhalla Husqvarnallakin tulee. Näiden käyttäjä on vasta 1-vuotias, joten hän ei onneksi kommentoi vaikka työn laatu ei ole paras mahdollinen. vai mahtaako hänen ensimmäiset sanansa olla: "noita en laita ylle"..?

Omppuja jouluksi

Tein joululahjaksi kahdelle kummitytölleni paidat omppukankaasta, kerrankin olin lahjojen tekemisen kanssa ajoissa! Oli muuten mukava ommella välillä tuollaista vaaleanpunaista kangasta, itsellä kun on kaksi poikaa, niin kankaiden värimaailma on yleensä jotain muuta... Kangas on Piopiosta ja se on interlockia.

Pienemmän tytön paita on Ottobrestä 4/2012 "Fancy mix".

Isomman tytön paita on Ottobrestä 1/2012 "Roundabout". Eipä ollut varastossa 140 cm kokolappuja, joten laitoin niskaan vain tuollaisen handmade-lapun.

Mielestäni paidoista tuli kivoja, katsotaan sitten joulun jälkeen, mitä kummitytöt niistä tykkäävät.

Cake pops

Välillä vähän jotain syötävääkin.. Työkaverini tulivat käymään ja toivat kaikenmaailman herkkuja, joten piti minunkin sentään jotain tehdä. Ohje löytyi Ruokapirkasta ja tällaisia cake popseista tuli:

Ja tässä vielä ohje:

Cake pops eli kakkutikkarit

2 kananmunaa
3/4 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja
1/4 dl kaakaojauhetta
1/2 tl leivinjauhetta

täyte:
1 rs (180g) appelsiinituorejuustoa
(1-2 rkl appelsiinimarmeladia)

kuorrutus:
1 levy tummaa suklaata

pinnalle:
Tutti Futti crush, Tyrkisk Peber crush, Marianne crush -karamellirouhetta tai nonparelleja

lisäksi:
12 puista varrastikkua

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi vaahtoon kevyesti sekoittaen.

2. Levitä taikina uunipannulle leivinpaperin päälle noin 20x30cm kokoiseksi levyksi. Paista 225 asteessa noin 5 minuuttia. Ripottele leivinpaperille sokeria ja kumoa kypsä levy paperille. Irrota paistopaperi ja anna jäähtyä.

3. Murenna pohja käsin kulhoon. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja tarvittaessa appelsiinimarmeladia. Seos saa olla paksua. Pyörittele taikina pieniksi palloiksi ja pane pallot jääkaappiin vähintään tunniksi. (Voit tehdä pallot valmiiksi edellisenä iltana.)

4. Leikkaa varrastikuista terävät kärjet pois ja leikkaa tikut kahteen osaan.

5. Sulata suklaa ja kasta tikkujen toinen pää (n. 2 cm pituudelta) suklaaseen ja työnnä tikkujen suklaapää palloihin. Kasta tikkarit kevyesti suklaaseen tai levitä suklaata lusikan avulla. Valuta ja anna jähmettyä hetki ennen kuin ripottelet karkkirouhetta päälle.

6. Pistele tikkarit pystyyn esim. sokerilla täytettyyn kulhoon, halkaistuun meloniin tai omenaan. Siirrä tikkarit jääkaappiin tunniksi. Tarjoa koristelupäivänä, koska koristeet vettyvät pitkään säilytettäessä.

Itse koristelin tikkarit vain marianne crushilla ja senkin tein itse eli mariannet muovipussiin ja lihanuijalla mäiskin sopivaksi... Ihan syötäviä näistä tuli, vaikka ensi kerralla kokeilen ehkä jotain vähän muuneltua versiota.

Änni bööds II

Tuosta aiemmasta angry birds -paidasta tuli idea, että pitää tehdä vastaava pipokin. Kangas on velouria Kangaspeikosta, vuori trikoota omista kätköistä. Applikointi omista kankaista. Kaava on muokattu vanhasta piposta.

Tämä näyttää sitten luonnossa (ja jonkun päässä) paljon paremmalta... Mutta ihan hauska pipo :) Ja mukava väliaikaompelus.

Polii-ii-ii-iisi, minne sinä menet?

Polii-ii-ii-ii-si, mitä siellä teet?

Esikoinen sai kutsun naamiaissynttäreille ja ilmoitti olevansa sitten poliisi! Ehdin jo miettiä, että pitääkö tässä nyt tehdä oikein poliisin takki taskuineen päivineen, mutta päädyin kuitenkin t-paitaan, jossa poliisitekstit ja -merkit.

Päälle virkatakki
Päähän koppalakki
Oma takki kaappiin
Sitten heti Saabbiin

Mainoslippis sai uuden ilmeen, kun applikoin mainostekstin päälle poliisitekstin.

Kaapista löytyi siniset collegehousut, joten housuja ei tarvinnut tehdä ja paidan tein omasta vanhasta t-paidastani. Eipähän tarvinnut ostaa kankaita. T-paidan kaava on OB 3/2011, jolla olen aiemminkin tehnyt. Hihansuihin ja helmaan hyödynsin jo olemassa olevat päärmeet.

Tein paitaan rintataskun ja applikoin hihoihin poliisimerkit, sekä rintaan ja selkään tekstin "POLIISI". Tuo selän teksti oli helppo tehdä, mutta hihojen merkit oli melkoista piperrystä. Eiköhän niistäkin asia tule selväksi. Rinnassa olevan tekstin siksakkasin kahteen kertaan, jotta tekstistä tuli peittävämpi.

Töitä teet sä yöllä
Revolveri vyöllä
Musta kumipamppu
Sekä taskulamppu

Pitäähän poliisilla olla asekin. Asekotelo on tehty tooodella nopeasti keinonahasta, takana ripsinauhasta kuja vyötä varten ja nepin alla on myöskin pala ripsinauhaa tukena.

Tos on hyvä mutka
Pistä siihen tutka
Virittele ansa
Tulee Tapsa Kansa

Niin ja käsiraudat tietenkin myös. Yksi kulma on näköjään jo leikin tiimellyksessä mennyt ruttuun... Enpä alkanut kuvaamaan uudestaan. Laiskotti.

Odotapas vähän
Puhallapas tähän
Sammuta se nortti
Näytä ajokortti 

Ja tässä vielä kokonaisuus. Hyvin kesti vermeet synttäreiden ajan, saa nähdä periikö pikkuveli paidan joskus vai kuluttaako nykyinen käyttäjä sen loppuun. Tuntuu olevan lempipaita.

Änni bööds!

Tai siis Angry Birds selkokielellä :) Yksi esikoiseni suosikkipeleistä, joten pitihän siitä paita tehdä. Kaava on OB 1/2012 ja en taaskaan muista mistä raitatrikoo on ostettu, se kun on jo hetken odotellut tuolla hyllyssä. Applikointi on tehty omista velourin ja trikoon paloista. Silppusinpa yhden t-paitanikin, että sain sopivan värisen vatsan linnulle...

Vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja kokeilin joustavan kankaan applikointia. Tähän asti olen vain ihaillut muiden tekeleitä. Pitipä sitten aloittaa tuollaisella, jossa on mustat ääriviivat eli kaikki mahdolliset kauneusvirheet näkyvät... Olen silti onnistunut mielestäni ihan hyvin.

Ja ettei olisi liian helppoa, ompelin helman päärmeen punaisella langalla, se ei vain taida näkyä kuvassa kovin hyvin. Se kuitenkin on mielestäni kiva pieni yksityiskohta, joka piristää mukavasti.

Käytin muuten elämäni ensimmäistä kertaa ompelukoneeni muovista, läpinäkyvää paininjalkaa (ja kone on 80-luvulta...) ja sehän oli aivan verraton tässä hommassa! Näki hyvin, minne pitää työtä käännellä ja lisäksi siinä on pieni pyörä/rulla, josta saa säädettyä sen asentoa sivusuunnassa. Kätevää.

Nyt sitten iski hirmuinen applikaatioinnostus, joten lisää näitä lienee luvassa. Paidan käyttäjäkin, vajaa 5-vuotias poikanikin tuntui olevan tähän tyytyväinen, joten mikäs sen mukavampaa :)

Matto kummitädille

Kummitädillä oli synttärit jo elokuussa, mutta enpä ole saanut aikaiseksi laittaa maton kuvaa koneelle... Virkkasin siis ruskeasta ontelokuteesta ison Marketta-maton ja siinä saikin koukku sauhuta, sillä aloitin pari viikkoa ennen h-hetkeä. Ja muutenhan ehtisi hyvinkin, mutta kun nuo ipanat välillä vähän häiritsee tätä harrastamista...

Tuo reuna tahtoi nousta koko ajan ylös, mutta sain senkin lopulta prässääntymään ihan kunnolla. Lisäksi matossa on yksi tahallaan tehty virhe :) En enää muista missä kulttuurissa on tapana se, että käsityötuotteesta ei saa tehdä täydellistä tai paholainen kiinnostuu siitä (tai jotain). Ja kummitätini on sen verran taikauskoinen, että ajattelin, että on parempi pitää paholaiset ja muut örkit mahdollisimman kaukana :D

Ai niin, kude Someron langasta ja ohje Kangasaitan sivuilta.

Jumpsuit

Ensinnäkin, milloin haalarista on tullut jumpsuit..? Mihin katoaa suomen kieli? No, oli mikä oli, kaava on OB 4/2012 ja koko 86 eli se vauvamaisempi jumpsuit. Kangas on joustofroteeta, nyt en muista mistä se on ostettu.

Vuoritin hupun mustalla trikoolla, muuten haalarissa ei ole vuoria. Ja tässä on elämäni ensimmäinen resorikanttauksinen vetoketjuhalkio (ja sen kyllä huomaa). Onneksi musta väri peittää virheitä, sen verran omalaatuinen tuosta halkion alaosasta tuli... Pitänee lukea OE:stä paremmat ohjeet, muistan siellä nähneeni, mutta en jaksanut etsiä. Vetoketjun yläreunasta tuli ihan siisti, mutta kokonaisuutena en voi sanoa olevani ihan tyytyväinen.  Ihan hauska tästä kyllä tuli ja juuri sopivasti on kasvunvaraakin eli kuopus saa vielä tovin tätä käyttää ellei nyt ihan hirveästi venähdä pituutta. Toivotaan että sopivat syyskelit vielä jatkuvat.

Koska kangasta vielä jäi, tein ruttupipon esikoiselle. Kaava on samasta lehdestä, mutta hieman muunneltuna.

Niin kauas pilvet karkaavat

Vihdoinkin! Siis sain nämä ystäväni tilaamat vaatteet valmiiksi. Ompeluhuone tosin ei ole vieläkään kunnossa vaan lähinnä muistuttaa romuvarastoa. Mutta eihän pieni epäjärjestys ompelemista estä.

Asiaan, tein siis Myllymuksujen ruskeasta pilvitrikoosta kaksi t-paitaa, yhden mekon ja kolme pipoa. Pääsin vihdoin testaamaan hankkimaani kaksoisneulaakin (miksi ihmeessä en ole ostanut sellaista aikaisemmin?!)

Hävettää tunnustaa etten ole ommellut saumurilla muuta kuin perus 4-lankaista ommelta ja nyt kokeilin differentiaalisyöttöä. Sillähän sai tosi näppärästi tehtyä mekon hihojen poimutukset. Mekon muuten piti olla tunika, mutta mekko siitä tuli...

Pipot oli nopea surauttaa valmiiksi, niitä olen ennenkin tehnyt. Tilasin myös nauhaa, jossa on kukka ja teksti "handmade" Fabriinasta. Vaatteista tuli ehkä hieman viimeistellymmän näköisiä, kun niissä on jokin merkki. Mitään omalla tekstillä olevia en ole raaskinut tilata. Enkä olisi tuotakaan nauhaa osannut kaivata, ellei joku olisi sitä Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä maininnut.

Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tein resorikanttauksia. Mielestäni ne onnistuivat ihan hyvin vaikka vielä saakin vähän harjoitella että olisivat täydellisiä... Kaikkein parasta oli kyllä kuulla "asiakkaalta", että vaatteista on tykätty ja toisetkin ovat niitä kehuneet :)

Pilvipipo

Ihan on tullut vieroitusoireita, kun en ole päässyt ompelemaan. Nyt sitten oli "pakko" kun esikoinen sotki kuopuksen ihanan pipon autorasvaan...

Siispä äkkiä kaava vanhasta piposta ja saumuri pois muuttolaatikosta. Koneessa oli mustat langat valmiina eli kangas määräytyi sen mukaan, kankaana on Myllymuksujen ruskea pilvitrikoo. Samasta kankaasta pitäisi vielä tehdä muutama tilaustyökin. Pipo oli sen verran nopea tehdä, että raivasin vain hiukan pöydänkulmalle tilaa, että saumuri mahtui, ja surautin pipon seisten :) Kukas sitä tuolia ommellessa tarvitsee..?

Postaan ensimmäistä kertaa kännykällä, joten saa nähdä miten onnistuu tämäkin...

So much to do, so little time...

Eipä tule nyt kuvia, ei. Tilasin uusia kankaita ja kuteitakin olisi, mutta nyt vaan ei kertakaikkiaan voi tehdä niistä mitään. Muutto on edessä viikonloppuna ja pitäisi kai keskittyä pakkaamiseen ym. yhtä tylsään... Mutta sormet syyhyää niiin kovin päästä tekemään jotain ja pää on täynnä kivoja ideoita!

Lupasin kaiken lisäksi tehdä kaverini lapsille t-paidat, joten ehkäpä ne ovat seuraavana listalla, omat projektit odottakoon. Sain vihdoin hommattua ompelukoneeseen kaksoisneulankin, joten toivon että t-paitojen ompelu sujuu nyt mukavammin. Tasosaumakonehan olisi ihan huippu ja sellainen jopa olisi olemassa, mutta kyseessä on vanha teollisuuskone, enkä vielä ole ihan päässyt sinuiksi sen kanssa. Pitää joskus taas pyytää kummitäti apuun, jolta kone on peräisinkin.

Kasvimaan pieniä ihmeitä

Olin tuossa viikon verran poissa kotoa ja sateet olivat näemmä tehneet tehtävänsä. Mullasta pilkisti pinaatin, rukolan ja lehtisalaatin taimia, ihanaa! Muutama päivä myöhemmin pilkisti jo herneiden, tillin, porkkanan ja kukkienkin taimia mullasta.

Olin vähän myöhässä kylvämisen suhteen, joten saa nähdä mitä niistä tulee. Löysinpä kukkapenkistä jotain kurjempaakin, jokavuotisen viholliseni, liljakukon. En tiedä onko se otuksen oikea nimi, mutta ainakin se tekee selvää jälkeä liljoista. Pitänee ottaa järeät aseet käyttöön ja vähän myrkyttää... Tässä kohtaa vannon Ripcordin nimeen :)

Siellä se punainen paholainen pilkistää...

Kori ja toinenkin

Samalla reissulla, kun ostin turkoosia kudetta, kassalla osui silmiini juuri tullut kuorma ontelokuteita. Siinä oli juuri sellainen harmaa kude, josta olin luvannut tehdä yhden korin. Pitihän se sitten tietenkin ostaa ja kutistaa kude vielä samana päivänä. Korin piti olla 20cm leveä ja 15cm korkea ja siinä piti olla kahvat. Kuinka ollakaan, Kangasaitan sivuilla oli ohje juuri tuon kokoiseen. Hätiköin kuitenkin virkatessani ja onnistuin tekemään saumasta, jossa kerrokset vaihtuu, vinon... Siksi tein toisenkin korin ja taas saumasta tuli vino! Eli ilmeisesti sen kuuluukin mennä niin :) Tässä kuva toisesta korista.

Ensimmäisen korin annoin siskolleni lahjaksi. Tiedä häntä oliko hyvä idea, kun ottaa huomioon, että hän on noin sata kertaa taitavampi virkkaamaan kuin minä. Toisen sai serkkuni, joka sitä oli alunperin pyytänytkin. Loppukuteesta sai vielä tehtyä pikkuruisen korin, ehkäpä teen siitä itselleni avainkipon.

Kesälaitumille

Esikoisella on tänään viimeinen päivä päiväkodissa ennen kesälomaa. Halusin viedä "tarhan tädeille" jotain, minkä tekemisessä lapsikin voi olla mukana. Päädyin virkkaamaan pienet korit, joihin sitten leivottiin suklaahippupipareita.

Halusin pirteän väriset korit ja kävin ostamassa turkoosia trikookudetta. Kuteen laatu oli kyllä pettymys. Ostin yhden vyyhdin ja siinä oli seitsemän (!) pätkää, mielestäni paljon. Eihän se pieniä koreja tehdessä haittaa, mutta muistanpa seuraavaksi kysyä onko paljon pätkiä, jos vaikka aion tehdä mattoa. Muutenkin kude oli välillä 2cm leveää ja välillä 4mm. Ärsyttävää!

Kun korit oli tehty, piti vielä leipoa. Esikoinen oli innokas sekoittamaan taikinaa (tällä kertaa ei vatkattu, vaan hän sai sekoittaa puuhaarukalla) Piparien ohje on on ihan Yhdysvalloista peräisin "chocolate chip cookies", olen saanut sen joskus 80-luvulla 4H-kerhossa Jana Abrahamssonilta, joka oli vaihdossa Suomessa. Ja tässä ohje:

150g voita
2dl sokeria
1dl fariinisokeria
2 munaa
5,5dl jauhoja
0,5tl suolaa
2,5tl vaniljasokeria
1tl soodaa
120g tummaa suklaata  pieninä paloina

Sekoita voi ja sokerit, lisää munat vatkaten. Seuraavaksi lisää suola, vaniljasokeri ja sooda. Sekoita joukkoon jauhot ja viimeksi suklaarouhe. Paista 200 asteessa vaaleanruskeaksi, noin 10 min.

Tarhan tädit tuntuivat pitävän piparikoreista ja tunnelma oli lievästi sanottuna haikea, sillä hoitopäivä oli viimeinen kyseisessä päiväkodissa. Silmäkulma kostui yhdellä ja toisella. Muutamme toiselle paikkakunnalle ja ikävä tulee tuota ihanaa päiväkotia. Onneksi saimme luvan tulla joskus vaikka leikkimään sinne pihalle jos liikumme siellä päin.

Hyvää syntymäpäivää!

Katjuskalla on tänään syntymäpäivä. Iästä en puhu sen enempää, sehän on vain merkityksetön numero... Minulla on ollut tapana leipoa kakku aina syntymäpäivänäni, oli sitten vieraita tai ei. Perinteisesti kakku on ollut kermakakku pursotuksineen, päällä hedelmiä. No, tänä vuonna päätin kokeilla jotain erilaista. Olen pitkään ihaillut Kakkuhelmen kakkuja ja tilasin Juhlakakut-kirjankin, missä on muuten todella selkeät ohjeet. Tällainen kakusta sitten tuli. Kaikki rojut pöydällä voi sitten jättää huomioimatta...

Pohjana on vaalea kakkupohja, täytteenä mustikkamoussea ja valkosuklaarouhetta, päällä sokerimassakuorrutus. Mustikkamoussesta tuli oikein hyvää, kakkupohjaa olisi pitänyt kostuttaa enemmän ja suklaa rouhia pienemmäksi. Sokerimassan laittaminen olikin sitten asia erikseen... Se meni reunoilta aika ruttuun, kun piti vähän kiirehtiä. Kuopus huusi suoraa huutoa syöttötuolissa ja esikoinenkin kiukutteli minkä ehti. Nuo lehdet ovat myös tehty sokerimassasta, sattui olemaan vihreää elintarvikeväriä kotona, joten väsäsin sitten tuollaiset. Ihan kohtuullisen näköiset, ottaen huomioon että tein tuollaisia ensimmäistä kertaa ja ilman mitään hienoja välineitä.

Koukussa

Minä, jolla ei ikinä ole virkkuukoukku pysynyt kunnolla kädessä, olen innostunut virkkaamisesta! Ystäväni virkkasi ontelokuteesta mattoa ja minäkin innostuin. Marssin kauppaan ja ostin trikookudetta ja... tämä siitä ensimmäisenä syntyi

Olin itsekin hämmästynyt, miten nopeasti tämä kori syntyi. Ja sitten tietty toinen ja kolmas ja kuinka ollakaan, kohta olinkin jo tekemässä mattoa. Nyt on muutama mattokin tehty, niistä laitan joskus myöhemmin kuvia, kunhan saan aikaiseksi...

Kaikenlaista...

Nyt olisi taas nurkat väärällään keskeneräisiä käsitöitä. Kesken on virkattu matto, tilkkutäkki, parit villasukat ja paljon korjattavia vaatteita. Miten muuten onkin, että vaatteiden korjaus on aina viimeisenä listalla. Kumma juttu... Kaiken lisäksi aina on uusia juttuja, joita haluaisin tehdä. Tällä hetkellä tulevien käsitöiden listalla on ainakin huovutetut tossut ja pitsireunaiset virkatut korit. Olen vain vakaasti päättänyt, että mitään uutta en aloita ennen kuin vanhojakin on saatu valmiiksi. Niinpä niin, nuo sanat on kuultu ennenkin. Taitaa taas itsehillintä pettää jossain vaiheessa...