Vauvalahja

Ystäväni sai juuri vauvan ja alunperin aioin ommella lahjaksi jotain pientä. No, suunnitelma vähän paisui ja tässä on lopputulos:

- tilkkutäkki
- body ja housut koko 56
- mekko koko 62
- body ja housut koko 68
- tutkiskelurätti

Mieli teki ommella vielä paljon enemmän kaikkea, mutta aika on rajallinen niin enpä sitten ehtinyt...

Parasta tässä oli kyllä se, että materiaalit kaikkeen löytyi kotoa. Ainakin melkein. Nepit ja yhden resorin jouduin ostamaan. Tilkkutäkissä on hyödynnetty vanhoja lakanoita ja pinnasängyn suoja, muuten materiaalit ovat uusia.

Valaita ja mörköjä

Lapset ne vaan kasvaa ja vaatteet jää pieneksi... Siksipä ompelin pari settiä, että olisi edes jotain päällepantavaa. Paidat ovat trikoota ja housut joustofroteeta. Kaavat jostain Ottobrestä, en muista numeroa...

Valaat ja raitafrotee ovat Noshilta

Näistä ei ole enää mitään hajua, mistä on tullut ostettua :D Tai no, joustis on facekirppikseltä muistaakseni.

Tykkään, että tuosta hihan yksityiskohdasta tuli ihan kiva!

Kärpäsiä Mersialta

Ompeluryhmässämme oli taas joka perjantainen haaste ja tällä kertaa sai tilata Mersialta yllätyskankaan, josta sitten piti ommella jotain. Minä sain pinkkiä trikoota, jossa oli käsinpainetut kärpäskuviot. Kärpäset olivat hienot, mutta pinkki ei lainkaan minun värini, joten tosiaan oli haastetta. Yhtäkkiä kuitenkin välähti ja tein jotain, millaista olen pitkään tarvinnutkin.

Nimittäin säilytyspussukka virkkuukoukuille ja sukkapuikoille! Olen ostanut monta uutta koukkua vain siksi, kun en löydä vanhaa... jospa ne nyt pysyisivät tallessa.

Pääkallohuivi

Jännä juttu, että minä virkkaan. Koko kouluajan onnistuin luistamaan virkkauksesta, eikä koukku ikinä kädessä pysynytkään. Muutama vuosi sitten kuitenkin innostuin virkkaamaan matonkuteesta koreja. Sitten siirryin mattoihin. Se oli kivaa, kun paksusta kuteesta tulee nopeasti valmista. Se nyt oli kuitenkin selvää, että mitään sellaista en tee, jossa tarvitaan pienempi koukku kuin nro 8! Ärsyttävää näpertämistä pienellä koukulla virkkaaminen...

No niin, no... Ainahan voi pyörtää päätöksensä, eikö..? Kun näin Nuppuneulan tekemän huivin, oli vain pakko saada samanlainen. Ei auttanut kuin ostaa lankaa ja pienempi koukku... Huivi on virkattu Nalle-langasta, kun se nyt oli ainoa musta lanka, jota kaupassa sattui olemaan. Ja ohje on Silmukoita-blogista. Aivan loistava ja havainnollinen ohje! Jopa minä osasin sen avulla virkata huivin.

Reunaan virkkasin jotain nirkon tapaisia. En tiedä, miten nirkot oikeasti tehdään (kun en siis ole kouluaikoinakaan niitä siis tehnyt...), mutta jotain nyppylöitä siinä nyt kuitenkin on :)

Vaatteita lapsille (ja jotain itsellekin)

Laiska bloggaaja täällä terve! On taas ollut niin kovin vaikeaa kaivaa läppäri esille ja kirjoitella mitään blogiin. Kaikkia ompeluksia ei ole edes tullut kuvattua, mutta tässä nyt jotain mitä on tullut tehtyä.

Tein itselleni jo aiemmin Majapuun Jopo-neuloksesta hupparin ja kangasta jäi sopivasti vielä kuopuksen huppariin. Inhoan alavarojen tekemistä ja nyt otin kaupan hupparista mallia ja huolittelin hupun sauman ja vetoketjun alapuolen nauhalla. Siistiä ja helppoa! Näin teen varmasti toistekin. Samalla tuli testattua se, että tasosaumakoneeseeni sopiikin kolme neulaa! Vielä kun saisi siihen päällipeitetikin, niin olisin onnesta soikeana.

Ostin Salon Kangasunelmasta tähtitrikoota ajatuksena tehdä pojille tähtipaidat. Samalla tein itselleni turkoosin perusteepaidan.

 En kuitenkaan halunnut niistä ihan samanlaisia, joten kuopuksen paitaan tein tähden etukappaleelle silityskalvosta. Hihansuissa turkoosi resori on hieman pidempi, jos vaikka ei likaisuus näkyisi niin hyvin...

 Vähän pitää vielä harjoitella, että saan resorin sopivaksi, esikoisen paidassa se vähän krymppää... Todennäköisesti korjaan sen vielä kunhan jaksan.

Esikoinen aloitti eskarin ja samalla huomasin hänen taas kasvaneen. Akuuteinpaan housupulaan ompelin joustocollegesta housut, kaava jostain Ottobrestä, en muista numeroa. Yleensä teen perushousut mahdollisimman helposti, sivusaumattomina, ilman taskuja, mutta nyt ryhdistäydyin ja tein ne vähän paremmin. Ja hienot tuli vaikka itse sanonkin.

 Tätä jaksan hämmästellä, että viitsin tehdä oikein napinlävet ja laittaa nauhat...

 Noista taskuista tykkään itse tosi paljon. Ohjeessa oli myös vetoketju, mutta sen jätin pois.

Jumpsuit, osa 2

Vanha jumppis jäi pieneksi, joten pakko oli tehdä toinen. Se aiempi joustofroteinen jumppis on ollut tosi hyvä automatkoilla tai ulkona sellaisilla keleillä, kun välikausivaatteet on jo kuumat, mutta ei nyt ihan t-paitakelikään ole. Siksipä tein tämänkin joustofroteesta.

Kaava on sama vanha, Ottobrestä ja ainoastaan huppu on vuoritettu. Kaavaa muokkasin sen verran, että laitoin vetoketjun suoraan ja lisäsin selkään pituutta. Minä tykkään ja käyttäjä tykkää :)

Kangas: Käpynen, hupun vuori Jättirätti
Kaava: Ottobre 4/2012

Tarveompelua...

Kuopuksella on atooppinen iho ja varsinkin öisin raapii itseään. Olen todennut, että haalarimallinen unipuku on paras, ettei pääse raapimaan vatsaa. Vanhat unipuvut vaan ovat käyneet jo pieniksi, ei auta jos hihat ja lahkeet on lyhyet, silloin on taas helpompi raapia ranteet ja jalat... Ajattelin kyllä päästä helpolla ja vaan ostaa unipuvun. No, kauppojen vaatteissa yleensä koot loppuvat kokoon 86/92, kun tarvittaisiin vähintään 98. Ja sitten niissä on karkeareunaisia vetoketjuja, jotka kutittavat tai nepit edessä, joiden välistä voi taas kätevästi rapsutella kutisevaa ihoa.

Siispä piti kaivella kangaskaappeja. Tähän projektiin olikin kätevä tuhota kankaita, jotka ovat lojuneet kaapissa. Ajattelin tehdä ihan perushaalarin, ilman mitään aikaa vieviä ihmeellisyyksiä. No, kuinkas sitten kävikään. Pöllökangasta ei ollut tarpeeksi, joten tein toisen etukappaleen mustasta trikoosta (ja senkin leikkasin väärään langansuuntaan, että kangas riitti). Ja olisihan se nyt ollut ihan tyhmän näköinen, jos toinen puoli olisi vain musta. Applikoin siihen sitten pöllön. Ja se siitä nopeasta ompeluksesta...

Kaava on Nukkumatti Ottobrestä, mutta siinä koot päättyivät 92:een, joten suurensin kaavaa kokoon 104 ja lisäsin haaramittaan pari senttiä pituutta sekä ympärysmittaan yhteensä neljä senttiä. Olen aiemman unipuvun tehnyt suoraan tuolla kaavalla ja se kiristi vatsan kohdalta. Vetoketjuna on piilovetoketju, jossa on pehmeät reunat eli se ei kutita kuten tavallinen. Kuopus, joka ei yleensä halua uusia vaatteita ylleen, suostui heti laittamaan tämän. Johtuisiko siitä, että kangas oli jo entuudestaan tuttu, sillä olin tehnyt hänelle siitä yli vuosi sitten bodyn ja housut. Unipuku on tarkoituksella vielä iso. Eipähän jää heti pieneksi.