perjantai 4. huhtikuuta 2014

Tarveompelua...

Kuopuksella on atooppinen iho ja varsinkin öisin raapii itseään. Olen todennut, että haalarimallinen unipuku on paras, ettei pääse raapimaan vatsaa. Vanhat unipuvut vaan ovat käyneet jo pieniksi, ei auta jos hihat ja lahkeet on lyhyet, silloin on taas helpompi raapia ranteet ja jalat... Ajattelin kyllä päästä helpolla ja vaan ostaa unipuvun. No, kauppojen vaatteissa yleensä koot loppuvat kokoon 86/92, kun tarvittaisiin vähintään 98. Ja sitten niissä on karkeareunaisia vetoketjuja, jotka kutittavat tai nepit edessä, joiden välistä voi taas kätevästi rapsutella kutisevaa ihoa.




Siispä piti kaivella kangaskaappeja. Tähän projektiin olikin kätevä tuhota kankaita, jotka ovat lojuneet kaapissa. Ajattelin tehdä ihan perushaalarin, ilman mitään aikaa vieviä ihmeellisyyksiä. No, kuinkas sitten kävikään. Pöllökangasta ei ollut tarpeeksi, joten tein toisen etukappaleen mustasta trikoosta (ja senkin leikkasin väärään langansuuntaan, että kangas riitti). Ja olisihan se nyt ollut ihan tyhmän näköinen, jos toinen puoli olisi vain musta. Applikoin siihen sitten pöllön. Ja se siitä nopeasta ompeluksesta...



Kaava on Nukkumatti Ottobrestä, mutta siinä koot päättyivät 92:een, joten suurensin kaavaa kokoon 104 ja lisäsin haaramittaan pari senttiä pituutta sekä ympärysmittaan yhteensä neljä senttiä. Olen aiemman unipuvun tehnyt suoraan tuolla kaavalla ja se kiristi vatsan kohdalta. Vetoketjuna on piilovetoketju, jossa on pehmeät reunat eli se ei kutita kuten tavallinen. Kuopus, joka ei yleensä halua uusia vaatteita ylleen, suostui heti laittamaan tämän. Johtuisiko siitä, että kangas oli jo entuudestaan tuttu, sillä olin tehnyt hänelle siitä yli vuosi sitten bodyn ja housut. Unipuku on tarkoituksella vielä iso. Eipähän jää heti pieneksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti