Jumpsuit, osa 2

Vanha jumppis jäi pieneksi, joten pakko oli tehdä toinen. Se aiempi joustofroteinen jumppis on ollut tosi hyvä automatkoilla tai ulkona sellaisilla keleillä, kun välikausivaatteet on jo kuumat, mutta ei nyt ihan t-paitakelikään ole. Siksipä tein tämänkin joustofroteesta.

Kaava on sama vanha, Ottobrestä ja ainoastaan huppu on vuoritettu. Kaavaa muokkasin sen verran, että laitoin vetoketjun suoraan ja lisäsin selkään pituutta. Minä tykkään ja käyttäjä tykkää :)

Kangas: Käpynen, hupun vuori Jättirätti
Kaava: Ottobre 4/2012

Tarveompelua...

Kuopuksella on atooppinen iho ja varsinkin öisin raapii itseään. Olen todennut, että haalarimallinen unipuku on paras, ettei pääse raapimaan vatsaa. Vanhat unipuvut vaan ovat käyneet jo pieniksi, ei auta jos hihat ja lahkeet on lyhyet, silloin on taas helpompi raapia ranteet ja jalat... Ajattelin kyllä päästä helpolla ja vaan ostaa unipuvun. No, kauppojen vaatteissa yleensä koot loppuvat kokoon 86/92, kun tarvittaisiin vähintään 98. Ja sitten niissä on karkeareunaisia vetoketjuja, jotka kutittavat tai nepit edessä, joiden välistä voi taas kätevästi rapsutella kutisevaa ihoa.

Siispä piti kaivella kangaskaappeja. Tähän projektiin olikin kätevä tuhota kankaita, jotka ovat lojuneet kaapissa. Ajattelin tehdä ihan perushaalarin, ilman mitään aikaa vieviä ihmeellisyyksiä. No, kuinkas sitten kävikään. Pöllökangasta ei ollut tarpeeksi, joten tein toisen etukappaleen mustasta trikoosta (ja senkin leikkasin väärään langansuuntaan, että kangas riitti). Ja olisihan se nyt ollut ihan tyhmän näköinen, jos toinen puoli olisi vain musta. Applikoin siihen sitten pöllön. Ja se siitä nopeasta ompeluksesta...

Kaava on Nukkumatti Ottobrestä, mutta siinä koot päättyivät 92:een, joten suurensin kaavaa kokoon 104 ja lisäsin haaramittaan pari senttiä pituutta sekä ympärysmittaan yhteensä neljä senttiä. Olen aiemman unipuvun tehnyt suoraan tuolla kaavalla ja se kiristi vatsan kohdalta. Vetoketjuna on piilovetoketju, jossa on pehmeät reunat eli se ei kutita kuten tavallinen. Kuopus, joka ei yleensä halua uusia vaatteita ylleen, suostui heti laittamaan tämän. Johtuisiko siitä, että kangas oli jo entuudestaan tuttu, sillä olin tehnyt hänelle siitä yli vuosi sitten bodyn ja housut. Unipuku on tarkoituksella vielä iso. Eipähän jää heti pieneksi.

Susie

Jälleen kerran ihanan ompeluryhmän "syytä" on se, että ylipäätään törmäsin tähän kaavaan. Kyseessä on siis pienen pussukan kaava, joka löytyy täältä. Sivulla on myös video, jossa opastetaan vaihe kerrallaan ompelemaan kyseinen pussukka. Kannattaa tutustua!

Tämä on kyllä todellinen jämäkangaspussukka. Päälli- ja vuorikangas on vuodelta 1998, rokokoopuvun jämäkankaita ja vetoketju on joskus ratkottu jostain rikkinäisestä vaatteesta. Seuraavan pussukan kyllä teen ihan perus puuvillakankaista, nämä kankaat olivat hiukan liian paksuja tähän tarkoitukseen...

Parkatakki

Ottobren numerossa 5/2013 oli takkimalli, johon ihastuin heti. Rento, puolipitkä takki ja huppukin vielä. Sen päätin tehdä, mutta hieman muunneltuna. Ensinnäkin ompeluohjeet heitin saman tien nurkkaan, sillä niissä oli jokseenkin oudosti tehty vuoritus. Laitoin takkiin tikkivuoren, että se olisi vähän lämpimämpi ja taskujen läpät muuttivat vähän muotoaan. Lisäksi tein povitaskun ja hihansuihin resorit sisälle.

Heijastimet tehty silitysarkeista.

Etutasku ja kaitaletasku.

Povitasku, joka tuli hiukan liian lähelle etureunaa... Neppi oli pakko laittaa vähän päälle.

Kuminauhanyöri kiristimineen hupussa, vyötäröllä ja helmassa.

Ja vielä se hihansuun resori.

Takista tuli uusi lempitakkini. Ihanaa kun on tarpeeksi pitkät hihat; kaupan takeissa kun ei pituus riitä...

Kankaat: Kangaspeikko Loimaa

Heijastinarkki: Pikkupiltti

Kuminauhanyöri ja nyörilukot: Ompelijanmaailma

Joululahjoja

Minäkin mattimyöhäinen vähän esittelen tekemiäni lahjoja. Minulla on viisi kummilasta ja heistä kolme sai tänä vuonna itse tehdyt lahjat. Nuorin heistä, alle yksivuotias sai bodyn ja housut.

Seitsemänvuotiaalle meni kylpytakki ja "pääpyyhe" (mikä lie tuon oikea nimi...) nimipäivälahjaksi.

Tuo pyyhe on yksinkertainen tehdä ja pysyy hyvin päässä kun testailin eli ehkäpä seuraavan teen itselle.

Toiseksi vanhin kummityttöni sai paidan. Samanlaisen olen tehnyt hänelle ennenkin, mutta oli kuulemma jo käynyt pieneksi, joten tein uuden.

Siskolle lapaset merinovillasta.

Muutamat saivat lisäksi lumiukkosoppaa.

Ja tämä nyt ei varsinainen joululahja ole, mutta virkkasin miehen tyttärelle maton.

Savaway

Osallistuin Facebookin ompeluryhmämme ompeluhaasteeseen, savawayhin. Se järjestetään melkein joka perjantai ja ideana on se, että kaikki ompelevat haasteen mukaan klo 21-23 välisenä aikana. Kaavat saa tehdä etukäteen, mutta leikkaaminen ja ompelu suoritetaan vasta klo 21 alkaen.

Tällä kertaa jokainen sai sähköpostiin naamarin, jonka kaveriksi piti ommella jotain. Aika vapaat kädet siis. Itse sain tuollaisen paidan kanssa kuvassa olevan naamarin ja mielestäni siinä on selvästi vanha, vähän höperö mies, jolla on kissoja nurkat täynnä. Paidan tein kuitenkin itselleni, mutta pitihän siihen kissoja laittaa.

Kissat on applikoitu ja siinähän sitten meni aikataulu pilalle... En siis saanut paitaa ajoissa valmiiksi. Seuraavana päivänä kuitenkin tein sen kuntoon.

Niskaan myöskin applikoin sydämen.

Ja vielä illan hämärässä otettu sovituskuva.

Kangas: joustocollege (en muista mistä ostettu)

Kaava: Make It Work Linnel Handmade

Epäonnen huppari

Aloin ompelemaan esikoiselle hupparia Ottobren brum brum-kaavalla jo aika kauan sitten. Pässi kun olen, niin en tarkistanut mittoja ja niinhän siinä kävi, että kaavassa olikin tosi lyhyet hihat... huppari lensi ufolaatikkoon ja minulla meni hermo. Huppari on kokoa 116 ja esikoinen on jo 126cm pitkä eli se kertoo, kuinka kauan huppari laatikossa lojui.

Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja korjasin hupparin ompelemalla pari raitaa hihoihin. Jospa nyt edes kuopus saisi sen sitten käyttöön. Tosin esikoinenkin vetäisi sen ylleen ja sanoi että haluaa pitää sitä. Hänelle ne pidennetytkin hihat ovat jo lyhyet...

Toinen vähän paremmin onnistunut ompelus on nämä traktoripaidat pojille. Ihastuin tuohon kankaaseen, kun molemmat pojat on ihan hulluina traktoreihin. Eipä ihan putkeen mennyt kyllä nämäkään, sillä vaikka kuinka olin katsovinani, niin onnistuin saamaan toisen paidan pääntien resorin etupuolelle :D Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta kun näin käy...