So much to do, so little time...

Eipä tule nyt kuvia, ei. Tilasin uusia kankaita ja kuteitakin olisi, mutta nyt vaan ei kertakaikkiaan voi tehdä niistä mitään. Muutto on edessä viikonloppuna ja pitäisi kai keskittyä pakkaamiseen ym. yhtä tylsään... Mutta sormet syyhyää niiin kovin päästä tekemään jotain ja pää on täynnä kivoja ideoita!

Lupasin kaiken lisäksi tehdä kaverini lapsille t-paidat, joten ehkäpä ne ovat seuraavana listalla, omat projektit odottakoon. Sain vihdoin hommattua ompelukoneeseen kaksoisneulankin, joten toivon että t-paitojen ompelu sujuu nyt mukavammin. Tasosaumakonehan olisi ihan huippu ja sellainen jopa olisi olemassa, mutta kyseessä on vanha teollisuuskone, enkä vielä ole ihan päässyt sinuiksi sen kanssa. Pitää joskus taas pyytää kummitäti apuun, jolta kone on peräisinkin.

Kasvimaan pieniä ihmeitä

Olin tuossa viikon verran poissa kotoa ja sateet olivat näemmä tehneet tehtävänsä. Mullasta pilkisti pinaatin, rukolan ja lehtisalaatin taimia, ihanaa! Muutama päivä myöhemmin pilkisti jo herneiden, tillin, porkkanan ja kukkienkin taimia mullasta.

Olin vähän myöhässä kylvämisen suhteen, joten saa nähdä mitä niistä tulee. Löysinpä kukkapenkistä jotain kurjempaakin, jokavuotisen viholliseni, liljakukon. En tiedä onko se otuksen oikea nimi, mutta ainakin se tekee selvää jälkeä liljoista. Pitänee ottaa järeät aseet käyttöön ja vähän myrkyttää... Tässä kohtaa vannon Ripcordin nimeen :)

Siellä se punainen paholainen pilkistää...

Kori ja toinenkin

Samalla reissulla, kun ostin turkoosia kudetta, kassalla osui silmiini juuri tullut kuorma ontelokuteita. Siinä oli juuri sellainen harmaa kude, josta olin luvannut tehdä yhden korin. Pitihän se sitten tietenkin ostaa ja kutistaa kude vielä samana päivänä. Korin piti olla 20cm leveä ja 15cm korkea ja siinä piti olla kahvat. Kuinka ollakaan, Kangasaitan sivuilla oli ohje juuri tuon kokoiseen. Hätiköin kuitenkin virkatessani ja onnistuin tekemään saumasta, jossa kerrokset vaihtuu, vinon... Siksi tein toisenkin korin ja taas saumasta tuli vino! Eli ilmeisesti sen kuuluukin mennä niin :) Tässä kuva toisesta korista.

Ensimmäisen korin annoin siskolleni lahjaksi. Tiedä häntä oliko hyvä idea, kun ottaa huomioon, että hän on noin sata kertaa taitavampi virkkaamaan kuin minä. Toisen sai serkkuni, joka sitä oli alunperin pyytänytkin. Loppukuteesta sai vielä tehtyä pikkuruisen korin, ehkäpä teen siitä itselleni avainkipon.

Kesälaitumille

Esikoisella on tänään viimeinen päivä päiväkodissa ennen kesälomaa. Halusin viedä "tarhan tädeille" jotain, minkä tekemisessä lapsikin voi olla mukana. Päädyin virkkaamaan pienet korit, joihin sitten leivottiin suklaahippupipareita.

Halusin pirteän väriset korit ja kävin ostamassa turkoosia trikookudetta. Kuteen laatu oli kyllä pettymys. Ostin yhden vyyhdin ja siinä oli seitsemän (!) pätkää, mielestäni paljon. Eihän se pieniä koreja tehdessä haittaa, mutta muistanpa seuraavaksi kysyä onko paljon pätkiä, jos vaikka aion tehdä mattoa. Muutenkin kude oli välillä 2cm leveää ja välillä 4mm. Ärsyttävää!

Kun korit oli tehty, piti vielä leipoa. Esikoinen oli innokas sekoittamaan taikinaa (tällä kertaa ei vatkattu, vaan hän sai sekoittaa puuhaarukalla) Piparien ohje on on ihan Yhdysvalloista peräisin "chocolate chip cookies", olen saanut sen joskus 80-luvulla 4H-kerhossa Jana Abrahamssonilta, joka oli vaihdossa Suomessa. Ja tässä ohje:

150g voita
2dl sokeria
1dl fariinisokeria
2 munaa
5,5dl jauhoja
0,5tl suolaa
2,5tl vaniljasokeria
1tl soodaa
120g tummaa suklaata  pieninä paloina

Sekoita voi ja sokerit, lisää munat vatkaten. Seuraavaksi lisää suola, vaniljasokeri ja sooda. Sekoita joukkoon jauhot ja viimeksi suklaarouhe. Paista 200 asteessa vaaleanruskeaksi, noin 10 min.

Tarhan tädit tuntuivat pitävän piparikoreista ja tunnelma oli lievästi sanottuna haikea, sillä hoitopäivä oli viimeinen kyseisessä päiväkodissa. Silmäkulma kostui yhdellä ja toisella. Muutamme toiselle paikkakunnalle ja ikävä tulee tuota ihanaa päiväkotia. Onneksi saimme luvan tulla joskus vaikka leikkimään sinne pihalle jos liikumme siellä päin.

Hyvää syntymäpäivää!

Katjuskalla on tänään syntymäpäivä. Iästä en puhu sen enempää, sehän on vain merkityksetön numero... Minulla on ollut tapana leipoa kakku aina syntymäpäivänäni, oli sitten vieraita tai ei. Perinteisesti kakku on ollut kermakakku pursotuksineen, päällä hedelmiä. No, tänä vuonna päätin kokeilla jotain erilaista. Olen pitkään ihaillut Kakkuhelmen kakkuja ja tilasin Juhlakakut-kirjankin, missä on muuten todella selkeät ohjeet. Tällainen kakusta sitten tuli. Kaikki rojut pöydällä voi sitten jättää huomioimatta...

Pohjana on vaalea kakkupohja, täytteenä mustikkamoussea ja valkosuklaarouhetta, päällä sokerimassakuorrutus. Mustikkamoussesta tuli oikein hyvää, kakkupohjaa olisi pitänyt kostuttaa enemmän ja suklaa rouhia pienemmäksi. Sokerimassan laittaminen olikin sitten asia erikseen... Se meni reunoilta aika ruttuun, kun piti vähän kiirehtiä. Kuopus huusi suoraa huutoa syöttötuolissa ja esikoinenkin kiukutteli minkä ehti. Nuo lehdet ovat myös tehty sokerimassasta, sattui olemaan vihreää elintarvikeväriä kotona, joten väsäsin sitten tuollaiset. Ihan kohtuullisen näköiset, ottaen huomioon että tein tuollaisia ensimmäistä kertaa ja ilman mitään hienoja välineitä.

Koukussa

Minä, jolla ei ikinä ole virkkuukoukku pysynyt kunnolla kädessä, olen innostunut virkkaamisesta! Ystäväni virkkasi ontelokuteesta mattoa ja minäkin innostuin. Marssin kauppaan ja ostin trikookudetta ja... tämä siitä ensimmäisenä syntyi

Olin itsekin hämmästynyt, miten nopeasti tämä kori syntyi. Ja sitten tietty toinen ja kolmas ja kuinka ollakaan, kohta olinkin jo tekemässä mattoa. Nyt on muutama mattokin tehty, niistä laitan joskus myöhemmin kuvia, kunhan saan aikaiseksi...

Kaikenlaista...

Nyt olisi taas nurkat väärällään keskeneräisiä käsitöitä. Kesken on virkattu matto, tilkkutäkki, parit villasukat ja paljon korjattavia vaatteita. Miten muuten onkin, että vaatteiden korjaus on aina viimeisenä listalla. Kumma juttu... Kaiken lisäksi aina on uusia juttuja, joita haluaisin tehdä. Tällä hetkellä tulevien käsitöiden listalla on ainakin huovutetut tossut ja pitsireunaiset virkatut korit. Olen vain vakaasti päättänyt, että mitään uutta en aloita ennen kuin vanhojakin on saatu valmiiksi. Niinpä niin, nuo sanat on kuultu ennenkin. Taitaa taas itsehillintä pettää jossain vaiheessa...