Kesälaitumille

Esikoisella on tänään viimeinen päivä päiväkodissa ennen kesälomaa. Halusin viedä "tarhan tädeille" jotain, minkä tekemisessä lapsikin voi olla mukana. Päädyin virkkaamaan pienet korit, joihin sitten leivottiin suklaahippupipareita.

Halusin pirteän väriset korit ja kävin ostamassa turkoosia trikookudetta. Kuteen laatu oli kyllä pettymys. Ostin yhden vyyhdin ja siinä oli seitsemän (!) pätkää, mielestäni paljon. Eihän se pieniä koreja tehdessä haittaa, mutta muistanpa seuraavaksi kysyä onko paljon pätkiä, jos vaikka aion tehdä mattoa. Muutenkin kude oli välillä 2cm leveää ja välillä 4mm. Ärsyttävää!

Kun korit oli tehty, piti vielä leipoa. Esikoinen oli innokas sekoittamaan taikinaa (tällä kertaa ei vatkattu, vaan hän sai sekoittaa puuhaarukalla) Piparien ohje on on ihan Yhdysvalloista peräisin "chocolate chip cookies", olen saanut sen joskus 80-luvulla 4H-kerhossa Jana Abrahamssonilta, joka oli vaihdossa Suomessa. Ja tässä ohje:

150g voita
2dl sokeria
1dl fariinisokeria
2 munaa
5,5dl jauhoja
0,5tl suolaa
2,5tl vaniljasokeria
1tl soodaa
120g tummaa suklaata  pieninä paloina

Sekoita voi ja sokerit, lisää munat vatkaten. Seuraavaksi lisää suola, vaniljasokeri ja sooda. Sekoita joukkoon jauhot ja viimeksi suklaarouhe. Paista 200 asteessa vaaleanruskeaksi, noin 10 min.

Tarhan tädit tuntuivat pitävän piparikoreista ja tunnelma oli lievästi sanottuna haikea, sillä hoitopäivä oli viimeinen kyseisessä päiväkodissa. Silmäkulma kostui yhdellä ja toisella. Muutamme toiselle paikkakunnalle ja ikävä tulee tuota ihanaa päiväkotia. Onneksi saimme luvan tulla joskus vaikka leikkimään sinne pihalle jos liikumme siellä päin.

Hyvää syntymäpäivää!

Katjuskalla on tänään syntymäpäivä. Iästä en puhu sen enempää, sehän on vain merkityksetön numero... Minulla on ollut tapana leipoa kakku aina syntymäpäivänäni, oli sitten vieraita tai ei. Perinteisesti kakku on ollut kermakakku pursotuksineen, päällä hedelmiä. No, tänä vuonna päätin kokeilla jotain erilaista. Olen pitkään ihaillut Kakkuhelmen kakkuja ja tilasin Juhlakakut-kirjankin, missä on muuten todella selkeät ohjeet. Tällainen kakusta sitten tuli. Kaikki rojut pöydällä voi sitten jättää huomioimatta...

Pohjana on vaalea kakkupohja, täytteenä mustikkamoussea ja valkosuklaarouhetta, päällä sokerimassakuorrutus. Mustikkamoussesta tuli oikein hyvää, kakkupohjaa olisi pitänyt kostuttaa enemmän ja suklaa rouhia pienemmäksi. Sokerimassan laittaminen olikin sitten asia erikseen... Se meni reunoilta aika ruttuun, kun piti vähän kiirehtiä. Kuopus huusi suoraa huutoa syöttötuolissa ja esikoinenkin kiukutteli minkä ehti. Nuo lehdet ovat myös tehty sokerimassasta, sattui olemaan vihreää elintarvikeväriä kotona, joten väsäsin sitten tuollaiset. Ihan kohtuullisen näköiset, ottaen huomioon että tein tuollaisia ensimmäistä kertaa ja ilman mitään hienoja välineitä.

Koukussa

Minä, jolla ei ikinä ole virkkuukoukku pysynyt kunnolla kädessä, olen innostunut virkkaamisesta! Ystäväni virkkasi ontelokuteesta mattoa ja minäkin innostuin. Marssin kauppaan ja ostin trikookudetta ja... tämä siitä ensimmäisenä syntyi

Olin itsekin hämmästynyt, miten nopeasti tämä kori syntyi. Ja sitten tietty toinen ja kolmas ja kuinka ollakaan, kohta olinkin jo tekemässä mattoa. Nyt on muutama mattokin tehty, niistä laitan joskus myöhemmin kuvia, kunhan saan aikaiseksi...

Kaikenlaista...

Nyt olisi taas nurkat väärällään keskeneräisiä käsitöitä. Kesken on virkattu matto, tilkkutäkki, parit villasukat ja paljon korjattavia vaatteita. Miten muuten onkin, että vaatteiden korjaus on aina viimeisenä listalla. Kumma juttu... Kaiken lisäksi aina on uusia juttuja, joita haluaisin tehdä. Tällä hetkellä tulevien käsitöiden listalla on ainakin huovutetut tossut ja pitsireunaiset virkatut korit. Olen vain vakaasti päättänyt, että mitään uutta en aloita ennen kuin vanhojakin on saatu valmiiksi. Niinpä niin, nuo sanat on kuultu ennenkin. Taitaa taas itsehillintä pettää jossain vaiheessa...